Eurooppa yskii – auttaako lean?

Kansainväliseen HELIX-konferenssiin Linköpingiin kokoontui 11.–14.6.2013 runsas 200 innovaatioiden, organisaatiotutkimuksen ja työelämän asiantuntijaa keskustelemaan työn, työorganisaatioiden ja alueellisen kehittämisen uusista tuulista. Suomesta paikalla oli valitettavasti vain muutama henkilö.

Tilaisuuden yksi kohokohta oli kansallisen innovaatiojärjestelmän käsitteen kehittäjänä ja tunnetuksi tulleen tanskalaisen professori Bengt-Åke Lundvallin puheenvuoro. Aikoinaan myös OECD:ssa johtotehtävissä toiminut Lundvall on eläkepäivillään kiinnostunut työn organisointitapojen ja tähän perustuvan oppimisen merkityksestä innovaatioille. Lundvallin keskeinen väite on, että tavoilla organisoida työtä on selvä yhteys organisaatioiden kykyyn tuottaa innovaatioita. Tämän yhteyden huomiotta jättäminen on hänen mukaansa nykyisen innovaatiotutkimuksen yksi pahimmin laiminlyödyistä alueista. Innovaatiotutkijoiden pitäisi ymmärtää paremmin niitä prosesseja, joiden kautta henkilöstön osaaminen, työssä oppiminen sekä keskinäinen vuorovaikutus ja yhteistyö auttavat organisaatioita innovoimaan ja uudistumaan.

Hätkähdyttävää Lundvallin esityksessä olivat alustavat tutkimustulokset, jotka näyttäisivät osoittavat, että itseohjautuvaan oppimiseen perustuvien organisaatioiden osuus on Euroopassa selvästi vähentynyt viime vuosina. Näin näyttäisi tapahtuneen lähes kaikissa Euroopan maissa. Näiden sijasta lean-ajatteluun perustuvien ja jopa tayloristisesti johdettujen organisaatioiden osuus näyttäisi olevan nousussa. Lundvall piti havaintoa huolestuttavana ajatellen Euroopan maiden pitkän aikavälin menestymistä globaalissa innovaatiokilpailussa esimerkiksi Kiinaa vastaan, joka näyttäisi valinneen aivan päinvastaisen strategian. Lundvallin esittämien tulosten valossa myöskään Suomi ja muut Pohjoismaat, jotka ovat perinteisesti edustaneet Euroopan kärkeä oppivien ja innovoivien organisaatioiden määrässä, eivät ole olleet immuuneja kehitykselle.

Konferenssissa oli muutenkin harvinaisen paljon esityksiä, jotka koskivat lean-ajattelua ja sen vaikutuksia organisaatioissa. Tämä kaikki kertoo siitä, että lean-ajattelun ”toinen tuleminen” (ensimmäinen oli 1990-luvulla) näyttää nykyisessä talouden alavireessä tosiasialta.

Lean on mielestäni hyvä renki, mutta huono isäntä. Lean-ideologia tarjoaa uudenlaisia näkökulmia työhön ja sen organisointiin. Lean-ideologia organisaation ainoana kehittämisideologiana voi kuitenkin olla liian kapea tapa luoda edellytyksiä tulevaisuuden kestävälle kasvulle. Taitava johtaja osaa ottaa lean-ajattelusta kaiken hyödyllisen irti, mutta katsoo maailmaa myös avarammin.

Tuomo Alasoini, Tekes