Helsingin yliopiston tutkimushanke: Yksilöturvallisuutta etsimässä

Suomalaisia syytetään usein liian insinöörivetoiseksi väeksi: tuotteita ja palveluita kehitetään sen perusteella mikä on teknisesti mahdollista ja kehittäjän itsensä mielestä tarpeellista, ei sen perusteella, mitä ihmiset todella tarvitsevat ja ennen kaikkea haluavat.

Tämä koskee usein myös turvallisuutta. Sitä on tutkittu ja siitä on kirjoitettu paljon, mutta yleensä vain riskien ja vieläpä systeemitason riskien näkökulmasta. Yksilöturvallisuus sen sijaan on jäänyt vähemmälle käsittelylle. Yksilöturvallisuus keikauttaa näkökulman aivan toiseksi – maantieteelliset ja kulttuuriset vaihtelut ovat suuria ja ero objektiivisen ja subjektiivisen eli itse koetun turvallisuuden välillä voi olla merkittävä.

Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen päätti tarttua aiheeseen nimenomaan tästä näkökulmasta. Tekesin Turvallisuus-ohjelmaan kuuluvassa hankkeessa hän rakensi systemaattisen käsitteistön turvallisuuden käsittelemiseen. Syntyi kirja "Yksilöturvallisuutta etsimässä".

Airaksisen mukaan kirja on todennäköisesti ensimmäinen laatuaan maailmassa, ja teoreettisesta otteestaan huolimatta se saattaa osoittautua hyvinkin käytännölliseksi avuksi turvallisuusalan tuotteita ja palveluita kehittäville.

Teoksen keskeisiä käsiteitä ovat vahinko eli menetys, riski sekä vaara eli uhka. Esimerkiksi liikenne on vaarallista vaikka istuisi kotonaan sohvalla, mutta konkreettiseksi riskiksi se muuttuu vasta kun lähtee liikkeelle. Vahinko on puolestaan se haitta, jonka uhka toteutuessaan aiheuttaa. Tämä käsitteistön pohjalta Airaksinen rakentaa turvallisuuden käsitteellisen mallin. Kirjan toisessa osassa puolestaan tarkastellaan turvallisuutta eri näkökulmista: käsittelyssä ovat esimerkiksi turvallisuusrituaalit, vaarallisuus viihteenä ja turvallisuus ostettavana hyödykkeenä.

Tuote- ja palvelukehittäjien kannattaa pysähtyä miettimään syntyjä syviä

Airaksisen mukaan turvallisuudesta puhuttaessa ja turvallisuusalan tuotteita ja palveluita kehitettäessä on erittäin tärkeätä ymmärtää kulttuuriset erot. Eri puolilla maailmaa turvallisuus merkitsee eri asioita.

"Esimerkiksi sopivat vaikka käsiaseet. Yhdysvaltalaiselle pistooli on turvallisuustekijä, suomalaiselle taas uhka."

Suomessa suurin pelko on hyvinvointiyhteiskunnan romahtaminen, Yhdysvalloissa taas terrorismi. Universaaleja, kaikkialla samanlaisia pelkoja on yllättävän vähän jos lainkaan.

Jos mielii maailmanmarkkinoille, yksilöturvallisuuden olemusta ja kulttuurista vaihtelua kannattaa pysähtyä miettimään. Esimerkkinä Airaksinen mainitsee suomalaiset lukot. Abloyn ja sittemmin myös muiden suomalaisten lukkosuunnittelijoiden lukot ovat teknisesti parasta mitä maailmasta löytyy. Silti ne eivät ole valloittaneet maailmanmarkkinoita läheskään kokonaan, koska eri maissa ja kulttuureissa lukitsemiseen suhtaudutaan eri tavoin.

Filosofi tekee myyräntyötä

Turvallisuus-ohjelman projekti ei suinkaan ole Airaksisen ensimmäinen kontakti Tekesiin. Hän on tehnyt monia Tekesin tutkimushankkeita, muun muassa teknologian filosofiaa käsittelevän "Tekniikan suuret kertomukset" -hankkeen.

"Filosofin työ on eräänlaista pinnanalaista myyräntyötä. Suoria vaikutuksia on hyvin vaikea ellei jopa mahdoton osoittaa, ja suomalaiseen kulttuuriin ei muutenkaan kovin voimakkaasti kuulu julkinen keskustelu ja kommentointi. Pitää vain toivoa, että pitkällä aikavälillä tällainen ajattelu vaikuttaa", Airaksinen sanoo.

Lisätietoja

Timo Airaksinen
käytännöllisen filosofian professori
Helsingin yliopisto
puh. 050 415 4913
timo.airaksinen(at)helsinki.fi

Yksilöturvallisuutta etsimässä kirja

Teksti: Netprofile

 

comments powered by Disqus