Uudenlaista ajattelua julkisten ja yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen

Julkiseen ja yksityiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon on monella paikkakunnalla luotu asiakaslähtöisiä ja kustannustehokkaita yhteistyömalleja. Laajemman hyödyntämisen jarruina ovat tuoreen tutkimuksen mukaan asenteet, toimialan jäykät organisaatiorakenteet sekä vanhakantainen alihankinta- ja reviiriajattelu.

KuvituskuvaSuomalaista sote-kenttää on yritetty jo vuosikaudet järjestää uuteen uskoon, mutta tulokset ovat jääneet valtakunnallisella tasolla laihoiksi. Monet kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat toki onnistuneet rakentamaan toimivia yhteistyömalleja yksityisten palveluntuottajien kanssa. Saman mallin vieminen vaikkapa naapurikuntaan on voinut kuitenkin osoittautua vaikeaksi.

Kärjistetyimmillään esimerkiksi olkapäävammaan voi jossain kunnassa saada leikkaushoidon jopa viikossa. Naapurikunnassa tai sairaanhoitopiirissä asuva sen sijaan ajautuu pitkään hoito-, diagnoosi- ja sairaslomarumbaan ja jämähtää lopulta leikkausjonoon.

Muun muassa näihin kipupisteisiin on pureuduttu monialaisessa JYVÄ-tutkimuksessa (Julkisen ja yksityisen yhteistyö – vaikuttavat toimintamallit sosiaali- ja terveyspalveluiden arvoverkostossa).

Vuoden 2015 lopussa päättyvässä, Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelman rahoittamassa tutkimushankkeessa ovat mukana mm. Aalto-yliopisto, Oulun yliopisto ja ammattikorkeakoulu, joukko yksityisiä terveydenhuollon palvelutuottajia, Kallion peruspalvelukuntayhtymä sekä Espoon ja Tampereen kaupungit.

Alihankinnasta kumppanuuteen

Aalto-yliopiston HEMA (Healthcare Engineering, Management and Architecture) -tutkimusryhmän tutkimusjohtajana ja JYVÄ:n projektipäällikönä toimivan Tomi Malmströmin mukaan luontevan ja asiakkaan kannalta sujuvamman yhteistyön kompastuskiviä ovat tiukka budjettikuri, niukat resurssit, asenteet ja omaa organisaatiota suojeleva siilo-ajattelu.

Ulkoistuksiin liittyy usein myös paikallista poliittista vääntöä, joka voi jarruttaa yhteistyön luontevaa syventämistä vielä vuosien päästä.

”Ulkoistukset perustuvat liiaksi vanhakantaiseen alihankintamalliin, jossa tuotetaan tismalleen sopimukseen kirjattu palvelu. Samalla palvelun kokonaisvaltainen kehittäminen, uudet innovaatiot ja aito yhteistyö jäävät auttamatta taka-alalle”, tuotantotalouden ekspertti Malmström muistuttaa.

Yksi keskeinen pulma ovat myös sopimusjaksot, jotka ovat usein vain 1–2 vuotta. Malmströmin mielestä se on molemmille liian lyhyt aika toimintatapojen todelliselle muutokselle.

”Jokainen voi miettiä, mikä on palveluntuottajan innovaatiointo ja sitoutumisaste, jos sopimukset ovat jatkuvasti katkolla. Uutta syntyy vain luottamuksen ja pitkäjänteisen yhteistyön kautta, kuten teollisuuden jo vuosia sitten omaksuma partnership-ajattelu osoittaa”, Malmström lisää.

Onnistumisista oppia

Esimerkkejä onnistuneista toteutuksista projektipäällikkö löytää monelta paikkakunnalta. Espoossa yhteistyö on purkanut pitkät hoitojonot terveyskeskuksista ja Jyväskylässä hammashoidosta.

Vaasassa ympärivuorokautinen vastuulääkäri-malli on pudottanut ikääntyneiden ambulanssikutsut, päivystyskäynnit ja vuodeosastojaksot noin puoleen aiemmasta. Samalla vanhustenhuoltoon on saatu nopeassa aikataulussa 0,5 miljoonan euron säästöt.

”Toimivia malleja on, ja ne on vain saatava leviämään ja muokatuksi entistä useammalle paikkakunnalle. Se tosin edellyttää uudenlaisia kumppanuus- ja sopimusmalleja. Lisäksi kunnat kaipaavat kipeästi päätöksiä tulevasta sote-mallista”, Malmström muistuttaa.

Lisätietoja

Tutkimusjohtaja Tomi Malmström, HEMA-instituutti, Aalto-yliopisto
Puh. 050 323 4775
tomi.malmstrom(at)aalto.fi

 Teksti: Recommended Finland