Teetkö unelmasi toteuttamiseksi oikeita asioita?

21.10.2015
Tunnista, tunnusta ja muuta rohkeasti-malli syntyi BisnesPotku-tutkijan arjessa.

Taustat

Tunnista, tunnusta ja muuta rohkeasti-malli syntyi induktiivisesti ja osittain sattumalta. Löysin laatikosta vanhan pöytäkirjan, johon olin kerännyt omia ennätyksiäni keihäänheiton eri tukiharjoitteista vuosilta 1989-1996. Ensimmäistä kertaa pysähdyin nyt 20 vuotta myöhemmin
tutkiskelemaan numeroita ja niiden välisiä suhteita kunnolla. Tätä kautta paljastuikin karmea löytö omasta harjoittelustani, mutta myös ongelma maailmalla hehkutetusta suomalaisen keihäänheiton valmennuksesta. Reflektoin tapahtunutta määrällisen tiedon lisäksi myös laadullisesti ja rakensin sitä kautta työhypoteesin tunnista, tunnusta ja muuta rohkeasti-mallista.

Reflektointi ja perustelut työhypoteesille

Tavoitteeni oli aikanaan heittää keihästä mahdollisimman pitkälle. Asetin itselleni myös konkreettisen tavoitteen eli vähintään 80 metriä. Lopulta pääsin tästä tavoitteesta parin metrin päähän, kunnes ura katkesi huippukunnossa loukkaantumiseen 26-vuotiaana vuonna 1997. Tällöin harjoitusheitot enteilivät yli 80 metrin heittoa kilpailussa. Katsotaanpa hiukan faktoja keihäänheittotuloksen taustalla. Kuvassa 1 on esitetty keihäänheiton tukiharjoitteideni ennätystulokset vuosilta 1989-1996 eli kahdeksan vuoden ajalta.

Kuvan data puhuu nykyään tarkasteluna selvää kieltä. Tarkastelujaksolla keihästulokseni parani keskimäärin 25 %. Tässä on huomioitu eripainoisten keihäiden heitot vauhdilla ja vauhditta. Samaan aikaan voima-arvot parantuivat keskimäärin 70 %, painavien kuulien heitot 55 %, hypyt 15 % ja nopeus 7 %. Sinänsä kehitystä tapahtui kaikissa yksittäisissä mittareissa. Tasapaino ei kuitenkaan ollut kohdallaan. Treenasin ennemminkin painonnostajaksi ja painavien kuulien heittäjäksi kuin keihäänheittäjäksi. Tämä suuntaus olisi pitänyt tunnistaa luvuista jo vuosien 1992-1993 paikkeilla ja tehdä sen perusteella korjausliikkeitä harjoitteluun. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan ennemminkin toisin päin eli voimaharjoittelun suhde muuhun harjoitteluun lisääntyi edelleen. Tämä näkyy selvästi harjoituspäiväkirjoista. Voimaharjoittelu vei vuosina 1993-1996 ajallisesti kokonaisharjoitteluun kuluvasta ajasta peräti 40 %. 1980-1990-luvun vaihteessa harjoittelemisessani oli vielä melko hyvä tasapaino eli tekniikka, elastisuus, voima, räjähtävyys ja nopeus kehittyivät sopusoinnussa (kuva 2). Sen jälkeen voimatreeni sai liikaa painostusta, minkä seurauksena elastisuuden ja nopeuden kehittyminen hidastuivat sekä vammakierre alkoi. Päällä oli jatkuva jumitila.

Reflektoinnin kautta syntyi työhypoteesi Tunnista, tunnusta ja muuta rohkeasti-mallista. Kun on liian sisällä tekemisessä ja uskoo vahvasti omaan juttuunsa, niin toiminnalle sokeutuu helposti ja myös iso kuva voi hämärtyä. Toisaalta mittarit saattavat näyttää selkeää kehitystä, mutta väärissä asioissa. Tällöin ei välttämättä edes tunnisteta asioita, jotka estävät/hidastavat unelman saavuttamista. Ja jos epäkohtia ei tunnista itse eikä oma valmentajakaan, niin ehkä ulkopuolinen kykenisi tähän. Toisaalta keihäänheitto-"toimialalla" vallitsi 1990-luvulla Suomessa voiman palvonta. Räty oli kova jätkä ja keihästulokset sekä menestys puhuivat sen puolesta. Tämän seurauksena keihäänheitossa oli Suomessa konventiona voimaharjoittelun painottaminen. Moni valmentajakaan ei tunnistanut silloin tätä ongelmaa. Pelkkä ongelman tunnistaminen ei riitä, vaan se pitää pystyä myös tunnustaa. Yhden toisen lajin valmentaja tuli kerran ihmettelemään minulle, että treenaan aika kovilla painoilla ja pitkiä sarjoja. Palveleeko tämä muka lajia? Hänen havainto mietitytti kyllä itseäni hetken, mutta en kuitenkaan tunnustanut sitä ongelmaksi. Elintärkeä lähtökohta toiminnan muuttamisessa jäi siten puuttumaan. Vasta konkreettinen muutos lopulta ratkaisee pelin. Muutos pelottaa aina, koska se on askel epävarmuuteen. Mitä isompi muutos on, niin yleensä sitä enemmän pelkoa siihen liittyy. Keihäänheitossa tein urani aikana valtavasti pieniä teknisiä muutoskokeiluja ja sitä kautta opin itselleni optimaalisen tavan heittää. En kuitenkaan silloin kyennyt näkemään epäsuhtaa harjoittelussani. Näin jälkikäteen ajatellen muutoksen olisi pitänyt olla radikaali – jopa 80 % voimaharjoittelua pois. Oli kuitenkin pelko, että voimaharjoittelun vähentämisellä tuloskehitys pysähtyisi.

Oppeja yleisellä tasolla

Keihäänheiton reflektointi tuotti seuraavia oppeja, jotka ovat todennäköisesti yleistettäviä:

  • Ole koko ajan tuntosarvet herkkinä tekemisen suhteen. Signaaleja on aina olemassa – mahdollisesti myös faktoina. Pysähdy välillä pohtimaan kriittisesti tekemistäsi eli miksi ja kuinka teen.
  • Ole paljon vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Pelkästään sisältä katsomalla et todennäköisesti tunnista mahdollisuuksia ja ongelmia. Katso myös oman toimialasi ulkopuolelle, koska sieltä saat todennäköisesti erilaisempaa ja rohkeampaa näkemystä. Kuuntele aidosti muita. Älä ole liian vahva asiantuntija alallasi, koska silloin todennäköisesti missaat jotain merkityksellistä.
  • Älä luota liikaa myöskään muihin huippuasiantuntijoihin / konventioihin. Esimerkiksi usein kuultuja asioita keihäänheitossa olivat seuraavan tyyliset näkemykset: "Keihäänheitossa on maailman paras valmennustieto Suomessa" & "Kauroja puuttuu, punttia lisää". Nyttemmin nousivat huipulle "toimialan" perusoppien ulkopuolelta Yego & kumppanit. Punttivoima ei olekaan enää keskeistä, vaan ihan muut asiat. Zelesny ei aikanaan vielä tarpeeksi herättänyt tietäjiä "erilaisena" heittäjätyyppinä, mutta nyt käynnissä olevassa murroksessa suomalaisetkin huippuvalmentajat alkavat ymmärtää, että opittavaa on muualtakin.

Yhteenveto

Muutoksen aikaan saamiseksi koko Tunnista, tunnusta ja muuta-prosessi on tärkeä, koska ilman sen eri vaiheiden läpikäymistä et tulla tekemään mitään eri tavalla. Eli tunnista, tunnusta ja muuta rohkeasti! Todennäköisesti tulet samalla erottumaan myös kilpailijoistasi ja
tuottamaan uutta arvoa asiakkaillesi.
Luotua mallia tullaan testaamaan BisnesPotku-hankeessa jatkossa mm. teollisuustoimijoiden
kanssa. Lisäksi mallia tullaan tarkastelemaan poikkitieteellisesti useasta eri suunnasta, kuten
kriittisen reflektion, muutosjohtamisen ja informaation arvoketjun näkökulmista. Tutkimukseen ja kirjoittamiseen osallistuu tutkijoiden lisäksi elinkeinoelämän toimijoita.

 

Erno Salmela, Lappeenrannan teknillinen yliopisto

comments powered by Disqus