Piilaakso Calling: Ankkasyndrooma

29.1.2015

Fuhu  on yritys, josta on kirjoiteltu paljon viime aikoina. Fuhu tekee tabletteja lapsille ja nuorille, ja on päässyt Inc. 500 -listan kärkipaikalle jo kaksi vuotta peräkkäin. Fuhun yrityskulttuuri on amerikkalaisessakin mielessä aika radikaali: se arvostaa yhteistä hyvää yli yksilön.

Kollektiivisuus onkin kenties sen aasialaissyntyisten perustajien perua. Tässä tapauksessa yhteinen hyvä ei kuitenkaan viittaa yhteiskuntaan, vaan yritykseen. Ja työskentelevän yksilön on paras totutella ajatukseen uhrauksista tämän yhteisen hyvän eteen. Yli 12 tunnin työpäivät, minimaaliset lomat ja työn priorisointi ykköseksi palkitaan toki rahassa – ja mahdollisesti osuudessa yrityksestä, joka on raportoinut uskomattoman  158956,9 % kasvun myynnissä viimeisen kolmen vuoden aikana.  Viime vuonna tabletteja ja oheistuotteita myytiin jo yli 196 miljoonalla dollarilla. Fuhu kasvaa nopeasti ja odottaa työntekijöidensä kasvavan samaa tahtia. Työntekijöiden paineet kasvavat siis eksponentiaalisesti yrityksen mukana.

Fuhu ei ole suinkaan ainoa Kalifornialaisyritys, joka painostaa työntekijöitään lähestulkoon asumaan työpaikallaan. On tavanomaista, että työpaikalla tarjotaan ruoat ja talon suuruudesta riippuen myös urheilutilat ja muut palvelut, jottei työntekijän tarvitsisi turhaan lähteä työpaikaltaan. Eräässä yrityksessä kuulemma saa ottaa firman piikkiin taksin kotiin – mutta vasta puolenyön jälkeen.

Tutkimukset kuitenkin sanovat, ettei raha – edes valtaisa määrä sitä – riitä motivoimaan työhön. Tutkimusten mukaan tärkein motivaattori onkin Piilaakson työkulttuuri: innovatiivisuus, yrittäjähenkisyys ja jännittävyys. Piilaakson työvoima on erittäin korkeasti koulutettua, ja tulee erilaisista taustoista ympäri maailmaa. Tämä luo otollisen taustan hedelmälliselle keskustelulle, ideoinnille sekä luoville – ja hyvin toteutetuille – ratkaisuille. Piilaakso on jatkuvaa aivoruokaa. Täällä töitä tehdään parhaiden kanssa, eikä kukaan halua myöntää ettei pysy perässä. Toisaalta loistava tiimi auttaa puskemaan itseäänkin eteenpäin. Eikä sovi unohtaa, että pitkän työpäivän jälkeen on after-workin aika – usein jopa firman piikkiin.

Stanfordissa puhutaan ankkasyndroomasta. Pinnalta näkyy vain, kuinka ankka lipuu lammella iloisesti. Pinnan alla sen jalat melovat vimmatusti. Kunnioitetuin Stanfordin opiskelija on se, joka käy kaikissa kemuissa, mutta saa silti A:ta kaikilta kursseiltaan; rento ja hauska, mutta myös aikaansaava ja taitava. Sama jatkuu yrityselämään siirtyessä. Pinnalle stressi ja paineet eivät näy, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä olisi.

Kalifornian teknologiapiireissä eletään ja tehdään töitä sata lasissa, mutta sentään avoautossa tukka hulmuten. 

Hannamari Lakkala
Tekes Piilaakso

Tiina Lifländer
comments powered by Disqus