Pärjääkö Suomi nykyisellä mallilla 25 vuoden kuluttua?

15.5.2015
Tulevaisuuden tutkija ja Aalto-yliopiston tulevaisuuden tutkimusalueen johtaja Mika Aaltonen on tutkinut yhdessä amerikkalaisen Michael Loescherin kanssa, miten Suomen olisi mahdollista päästä uudelle kasvu-uralle.

Tulevaisuudessa pärjätäkseen huomiota tulisi kohdentaa globaalin informaation analyysiin ja sen pohjalta tapahtuvaan kansallisen liiketoimintaympäristön ja infrastruktuurin rakentamiseen. Rakentaminen tulisi nähdä strategisena pitkän aikavälin päättymättömänä prosessina.

”USA:ssa strateginen tulevaisuuspohdinta katsoo pitkälle. He seuraavat tapahtumia 15, 25 ja 35 vuoden aikajänteellä. Muutokset tulevat useimmiten poliittisista syistä, kuten USA:n tilanne esimerkiksi Venezuelan tai Kuuban kanssa. Tilanne on muuttumassa myös Arabimaissa”, kertoo Aaltonen.

Muutoksen merkkeihin tulisi Suomessa tarttua. Mahdollisuudet tulevaisuuden innovaatioille ja liiketoimintakonsepteille tulisi tunnistaa tänään, jotta pitkissä kantimissa oleviin liiketoiminnan infrastruktuuri-investointeihin voitaisiin varautua mahdollisimman aikaisin. Pahin skenaario on, että ei tehtäisi mitään.

Muutokset näkyvät jo

Suomesta on mahdollisuus luoda idän ja lännen, pohjoisen ja etelän yhdistävä kaupan ja transitoliikenteen logistinen keskus. Korkea osaaminen voisi mahdollistaa keskuksen kehittymisen myös innovaatiotoiminnan ja uudistumisen yhdeksi globaaliksi tulevaisuuden hubiksi.

Muutoksia tarvitaan Suomen vientilukuihin. Eurooppa tarjoaa satakertaisesti suuremmat mahdollisuudet kuin kansallinen toiminta, ja koko maapallolla on tuhat kertaa suuremmat mahdollisuudet.

”USA on ollut riippuvainen energian tuonnista, mutta viimeisen 10 vuoden aikana tuontiluvut ovat tippuneet 60 prosentista 20 prosenttiin.”

Syynä laskuun ovat Pohjois-Amerikan öljy- ja kaasuputki sekä Panaman kanavan tuomat hyödyt. Nämä ja monet muut vastaavat tapahtumat vaikuttavat koko ajan, jatkuvassa muutoksessa olevaa, uutta maailmantalouden järjestystä. Analysoimalla ja jäsentelemällä voidaan mahdollistaa varautuminen edessä odottaviin liiketoimintaympäristön muutoksiin, suhdanteiden karikoihin ja uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Näitä esimerkkejä on tunnistettavissa lähihistoriassa lukemattomia, joista Crossroads -kirjassa nostetaan esille keskeisempiä yksittäisinä poimintoina.

Vastaavia hyötyjä on tunnistettu ja otettu käyttöön myös muualla maailmalla. Singapore avasi 1979 logistiikkaliikenteensä Kiinalle, jonka lähes kaikki liikenne etelän suuntaan kulkee Singaporen kautta. Venäjän tilanne energian ja öljynviennistä on akuutti.

”Jos Saksa olisi hyödyntänyt ajoissa Ukrainan ja sen sijainnin, niin portti Venäjälle olisi ollut valmis.”

Kiinalla puolestaan on energian tarve ja maa on investoinut rautateihin Intiaan, josta pääsee kiinni meriliikenteeseen.

Viennin lisäksi Suomen tulisi tarttua digitaalisuuden mahdollisuuksiin. Liikennesektori vaatii tulevaisuudessa täysin uuden politiikan, jossa digitaalisuus on avaintekijä. Joukkoistaminen ja jakamistalous ovat mahdollisuus vähentää tehottomuutta, kun sitä vastoin robotisaatiota voidaan pitää kaiken toiminnan suurena tehostamismahdollisuutena.

Kaikkea tulisi tarkastella laajemmin, sillä eripuolilla tapahtuvat asiat ovat vaikutuksissa toisiinsa. Sektorinen malli ei onnistu näkemään kokonaisuutta, eikä se pysty reagoimaan tehokkaasti. Globaalit muutokset antavat perusteet rakentaa Suomesta pohjoisen kaupan ja logistiikan keskuksen – kunhan vain tunnistamme nämä muutokset ja osaamme ryhtyä päättäväisinä toimeen.

 

Lisätiedot:

Aalto-yliopisto, Mika Aaltonen mika.aaltonen(at)aalto.fi, p: 040 590 2131

Tekes, Kari Uusitalo kari.uusitalo(at)tekes.fi, p: 050 5577 937

 

Kuvat: Susanna Lehto, Mika Aaltonen (Crossroads, sivu 101)

Miia Linnusmaa
comments powered by Disqus