Kuinka Piilaaksossa liikutaan – Ruuhkat ohjaavat ihmisten valintoja

20.8.2014
On hyvin tavallista, että elämää täytyy sovittaa liikkumisen mukaan. Piilaakson työntekijöiden työmatkat ovat pitkiä, eikä ole mikään erikoisuus, että niihin voi kulua päivässä tunteja. Ruuhkat ovat monien mielestä jopa pahentuneet viime vuosien aikana.

Pahimmat ruuhkahuiput ovat aamulla viidestä yhdeksään ja iltapäivällä kolmesta seitsemään. Lähes kaikki haastattelemani ihmiset kertoivat rytmittävänsä päivänsä suhteessa liikkumisen ruuhkahuippuihin. Ruuhkaan joutuminen voi muuttaa 45 minuutin työmatkan kaksituntiseksi, joten tiettyjä aikoja vältetään kuin ruttoa. Harvalla työmatka on muutenkaan kovin lyhyt.

Siinä missä Suomessa usein tarkistetaan sää ennen matkaan lähtöä, Kaliforniassa kiinnitetään huomiota kellonaikaan ja määränpään parkkimahdollisuuksiin: sattuuko matka ruuhka-ajalle, kauanko matkustamiseen menee, ehdinkö ajoissa, löydänkö parkkipaikan ja paljonko se tulee maksamaan

Jo pelkän liikenteen volyymin vuoksi autoliikenteessä tapahtuu usein onnettomuuksia ja muita häiriöitä, jotka sulkevat kaistoja. Tämä tietysti pahentaa ruuhkaisuutta entisestään, mutta monille se on arkipäivää. Useat haastateltavista kertoivat käyttävänsä ajaessaan päivittäin Googlen karttapalveluja tai liikennetietoa joukkoistavaa sovellusta Waze, jonka avulla he saavat tärkeää liikennetietoa työ- tai kotimatkansa suunnitteluun. Waze tuo yhteisöllisyyttä yksityisautoiluun, kun tienkäyttäjät viestivät toisilleen Waze-yhteisössä.

Ruuhkaongelmaan on kehitetty muun muassa omia kaistoja kimppakyydeille (carpool lane), joiden käytön edellytyksenä on yleensä vähintään kaksi matkustajaa. Kaista nopeuttaa liikkumista huomattavasti, minkä vuoksi monet työmatkalaiset päätyvät käyttämään kimppakyytiä.

 USA ruuhkaseuranta

Katsaus ruuhkatilanteeseen on television aamulähetyksen vakiosio.


Suuryritysten omat työmatkabussit – elitismiä vai työnantajan kädenojennus autottomaan tulevaisuuteen?


Eräänlaisena paikallisena erikoisuutena voi pitää alueen suuryritysten, kuten Googlen, Applen, Yahoon, Facebookin ja eBayn omia yksityisiä työmatkabusseja. Itse olen bongannut Palo Alton ja Mountain View’n suunnalla Google Shuttlen, joka kuljettaa Googlen työntekijöitä San Franciscosta Piilaakson valtavaan kampuskeskittymään.

Julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa yritysbusseja on kritisoitu elitistisiksi ja asuinalueita gentrifioiviksi, sillä reitin varrella olevien asuinalueiden hintataso on noussut, mikä vaikeuttaa monien tilannetta ennestään korkeiden asumiskustannusten alueella. Siksi etenkin San Franciscossa kuljetukset ovat saaneet osakseen avoimia protesteja ja mielenosoituksia. Tosin varmasti kuka tahansa paikallinen huudahtaisi ”halleluja”, jos heidät tarjouduttaisiin kuljettamaan töihin ilmaiseksi täyden palvelun ilmastoidussa bussissa, jossa laadukas Internet-yhteys mahdollistaa työskentelyn koko matkan ajan.

Asetelma on vaikean moniulotteinen. Yhtäältä yritysbusseja voidaan pitää ympäristötekona ja apuna ruuhkan taltuttamiseen. Toisaalta kaikille avoimen julkisen liikenteen kehittämisestä ei pääse yli eikä ympäri. Mielenosoituksissakaan ei ole hyökätty suoraa työntekijätasoa vastaan, vaan kritiikin terävin kärki osuu paikalliseen julkiseen liikenteeseen ja sen huonoon tasoon.

Corporate shuttle -toimintamalli tuntuu niin amerikkalaiselta, että sen leviämistä Suomeen on melko vaikea kuvitella, ainakaan laajemmassa mittakaavassa. Tulevaisuudesta ei silti koskaan tiedä. Ennemmin toivoisin, että ehkä joskus kaikki voisivat tuntea istuvansa Google shuttlessa – omassa lähijunassaan tai älynyssessään.

 Google Shuttle

Kuva: Google Shuttle -työmatkabussi Googlen Mountain View’n kampusalueella

 

Iina Sankala, projektikoordinaattori
Älykäs elinympäristö (SMART)

 

comments powered by Disqus