Anarkiaa vai apatiaa

9.4.2014
“Mutta eihän siitä mitään tule, että kaikki tekevät mitä haluavat.” Tämä on monen johtajan huoli silloin, kun puhutaan koko yrityksen kattavasta innovoinnista. Mutta onko anarkia – tehdään sitä, mitä halutaan – todellinen ongelma yrityksessasi?

Oman kokemukseni mukaan menestyksen esteet ovat tyypillisesti muualla: on haluttomuutta ottaa riskeja – juuri kukaan ei uskalla tehdä juuri mitään – tai ollaan tekevinään, työt kyllä hoituvat, mutta siinä kaikki. Ehkä vielä todetaan, jos joku yrittää tehdä jotain: Se varmasti epäonnistuu.

Ongelma on apatia, ei anarkia.

Tämä diagnoosi on merkittävä parannusehdotuksen kannalta. Jos kuvitellaan, että anarkian vallitessa ei synny tuloksia, etsitään luonnollisesti lisää mahdollisuuksia saada kaikki ruoriin. Lisätään valvontaa ja työn johtoa. Jos taas kyse on apatiasta, pitää löytää keinoja löytää innostusta, aloitteellisuutta ja luovuutta. Tähän tarvitaan jotain muuta kuin mittaukseen ja kontrolliin perustuvia johtamisjärjestelmiä. Tarvitaan innovatiivisuutta, jota perinteisesti on vaikea ollut valvoen johtaa, innovaatiomokoma kun on luonteeltaan yllätyksellistä ja usein vähän juonekasta.

Mutta miten määritämme ensin, onko kyse apatiasta vai anarkiasta? Arvioidaanpa anarkian ja apatian välistä suhdetta: Paljonko on maksettu oppirahoja siitä, että yritys on ollut liian aikaisin ja liian huimilla liiketoimintaideoilla nopeasti kasvavilla markkinoilla? Toisaalta, paljonko on menetetty kasvua siksi, että on kokonaan missattu uusia markkinoita, kun niiden kehityksessä ei ole oltu mukana tai niitä ei ajoissa huomattu ja/tai otettu todesta? (Kontrollikysymys: Onko yrityksesi mukana esim. 3D-tulostusteknologian kehityksessä ja sen vaikutuksessa logistiikkaketjuihin, robotiikassa tai rahoituksen joukkoistumisessa?) Jos kasvusta saatavaa tuloa on menetetty huomattavasti, ja uuden kokeilun oppirahoja ei juuri ole maksettu, on kyse apatiasta. Jos oppirahoja on maksettu paljon, ja silti ei ole päästy mukaan markkinoiden kasvuun, on todennäköistä, että yrityksessä todellakin vallitsee anarkia. Tekesin entisen pääjohtajan Veli-Pekka Saarnivaaran arvioinnin mukaan (Talouselama, 28.2.2014) innovaatiokärki on kovaa, mutta sen jälkeen tulee paljon ei-mitään. Väitän, että suuri osa suomalaista teollisuutta kärsii tällä hetkellä syvästä apatiasta. Investointejakaan ei juuri tehdä (Suomeen).

Miten siis pääsemme pois tilanteesta, missä tehdään se, mikä on pakko ja mitä valvotaan? Tarvitaan liidereitä. Liiderit ovat ihmisiä, jotka tempaavat mukaansa löytöretkille uuteen ja jännittavään. Liiderit ovat niitä, jotka antavat muillekin energiaa ja luovat uusia tilannetulkintoja. Liiderit ovat niitä, jotka löytävät sattumasta onnenpotkun ja uskaltavat askeltaa tällä uudella polulla. Liiderit ovat vapaustaistelijoita, sekä oman ajattelunsa kautta että esimerkillään. He pitävät kiinni oikeudestaan olla erilaisia. Montako liideriä on yrityksessasi? Liiderit ovat haastajia, jotka eivät heitä hanskaa tiskiin vastoinkäymisten sattuessa vaan taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. Heillä on usein myös korkea ambitio.

Aloitetaan liideriys heti siitä, että vähennetään apatiaa: riko kaksi tyhjänpäiväistä sääntöä joka päivä. Tämä on anarkistiksi voimistumista. Mieti sitten, miten hyödyntää tätä uutta liiderirohkeuttasi.

 

Liisa Välikangas

comments powered by Disqus