Maaria Nuutinen: Johtamisen ja uudistamisen "ismit": Pelkkää sanahelinää?

22.3.2016
Käsitteet ja sanat joita käytämme rakentavat käsitystämme ympäröivästä maailmasta ja ovat yhteisen ymmärryksen saavuttamisen kulmakiviä. Joskus sanat ovat vaikeita ja käsitteiden monet merkitykset turhauttavat. Välillä tuntuu siltä, että samat vanhat asiat vaan saavat uuden hienot kuoret. Käsitteet voivat kuitenkin mullistaa maailmankuvamme ja auttaa näkemään itsemme ja tekemisemme uudessa valossa.

Käsitteiden moniulotteisuus tuli hauskasti esiin projektimme keskustelussa, jossa väittely oli ollut tiukkaa rahoittajan, tutkijoiden ja yritysten välillä jo monta minuuttia. Yhtäkkiä huomasimme puhuvamme täysin ristiin: toinen puhui liiketoiminnallisesta arvosta ja toinen puhuikin mitä ihmiset todella arvostavat. Joku puhui päivittäisestä työstä, toinen arjen haasteista.  Ja kun jatkoimme keskustelua niin mitä tapahtuikaan? Huomasimme, että lopulta olimmekin aivan samaa mieltä – ja olimme puhuneet samasta asiasta.  Siinä kuinka yrityk

siä voisi auttaa saavuttamaan kestävää liiketoiminnallista menestystä nimenomaan hyvän fiiliksen ja ihmisten hyvinvoinnin avulla - ei niiden kustannuksella. Kutsun sitä tässä paremman termin puutteessa - jatkuvan uudistumisen arvostavaksi johtamiseksi.

Pitäisikö katsoa peiliin?

Jokaisessa organisaatiossa tapahtuu paljon joka päivä ja toiminta muokkautuu itsestään. Mutta viekö muutos samaan suuntaa vai hajautuuko uudistumisen voima? 

Käsiteviitekehyksiä voidaan hyödyntää ikään kuin ”peileinä”, joiden avulla voi arvioida, millaiset ratkaisut edistävät tai millaiset jarruttavat uudistumista. ”Peilien” toimivuus testataan ja ne uudelleen tulkitaan arjen valossa. Käsitteet voivat kantaa mukanaan kokonaista uutta tapaa jäsentää toimintaympäristön muutoksia ja arvioida omaa roolia niiden keskellä. Esimerkiksi keskustelu palveluliiketoiminnan ympärillä pohtii paitsi palvelujen roolin merkityksen kasvua yhteiskunnassa myös arvon muodostumista yleensä. Tämä voi haastaa tarkastelemaan omien tuotteiden ja palvelujen todellista merkitystä asiakkaalle ja käynnistää tapahtumasarjan, joka johtaa aivan

uudenlaisiin tuotteisiin ja palveluihin tai jopa uudenlaiseen liiketoimintalogiikkaan. Käyttö- tai käyttäjäkokemus (user experience, UX) puolestaan suuntaa huomion teknologian ja tuotteiden (ja palvelujen) herättämiin tunteisiin, syvälliseen merkitykseen lopullisessa käyttöympäristössään ja millaista monipuolista arvoa ne voivat käyttäjilleen ja käyttöorganisaatioille aikaan saada. Toisaalta tietty käsite voi ”vesittyä” hyvinkin nopeasti. Jos palveluliiketoiminnan käsitteistö omaksutaan ensin pintapuolisesti yrityksen nettisivujen sloganeissa ”olemme ratkaisujen tarjoaja” mutta mikään muu ei muutu, on vaikea enää jatkossa saada merkittävää uudistumisvoimaa liikkeelle. Niistä tulee vain toinen toistaan seuraavia ”ismejä”, jotka eivät käänny arjen haastajiksi ja uudistumisen työkaluiksi. Parhaimmillaan itselle sopivaksi tulkittu ja omaksi otettu käsitemalli, ”ismi”, muodostaa yhteisen viitekehyksen, johon peilata arjen käsityksiä ja tilanteissa tehtäviä ratkaisuja. Voidaan pohtia, mikä vie kohti toivottavaa uudistumista ja mikä vahvistaa vanhaa.

Viisastenkiven etsintää  

Pysyvästi ketterän ja kilpailukykyisen yrityksen salaisuuden ratkaiseminen on tavoite, joka inspiroi monia tutkijoita ja kehittäjiä etsimään ja kuvaamaan onnistumistekijöitä – ja sanottamaan niiden pohjalta uusia käsitteellisiä malleja. Aina välillä joku nousee laajemmaksi liikkeeksi, ikään kuin ”ismiksi” joka on kaikkien huulilla. Esimerkiksi ”teollinen internet” tai ”asioiden internet” on muodostunut monelle tulevan kehittämisen ohjenuoraksi, mutta herättänyt myös vastaliikettä.

Huolimatta alkuperäisen idean toimivuudesta ja tehtyjen havaintojen osuvuudesta, tulevaisuuden kuvia ja käsiterakennelmia nakertaa mallitapauksina käytettyjen yritysten ajautuminen ennen pitkää jonkinlaisiin vaikeuksiin – tai oppien mukaan tehtyjen kehityshankkeiden jääminen kauaksi esimerkeistään. Samaan aikaan toisaalla on jo noussut ihan eri toimintaperiaattein toimivia yrityksiä, jotka näyttävät keksineen uuden tavan tahkota rahaa. Tämän selittämiseen tarvitaan taas uudet käsitteet ja mallit. Tämä kuulostaa ehkä ensin kritiikiltä, mutta itse asiassa kyseessä on tärkeä ymmärrystä eteenpäin vievä prosessi: käytäntö ja teoria sekä erityinen ja yleinen käyvät jatkuvaa vuoropuhelua.

Kunakin hetkenä on useita melko yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä tai laajempia lähestymistapoja, jotka antavat hyvät lähtökohdat strategian muodostamiseen, johtamisen tueksi, teknologian kehittämiselle ja käytännön haasteiden ratkaisuun. Avoin innovaatiotoiminta, käyttäjälähtöiset innovaatiokäytännöt, palveluliiketoiminta, asiakaslähtöisyys, ekosysteemi/alusta/kokemusliiketoiminta, muutamia mainitakseni.  Sillä, mitä termejä käyttäen ja millaisin taustaoletuksin uudistumisen haastetta lähestytään, on ilman muuta suuri merkitys. (Esimerkiksi sana muutosvastarinta saa minut aina vastahankaan. Mutta siitä lisää joskus toiste). Vähintään yhtä suuri merkitys on kuitenkin sillä tulkinnalla, joka mallista muodostetaan paikallisesti tietyssä yrityksessä, tietyssä tilanteessa. Merkitystä on myös sillä, kuinka sitkeästi ja kenen toimesta tulkintaa rakennetaan. Nämä tulkinnat voivat saada hyvinkin konkreettisen muodon. Esimerkiksi tehty kauppa tai jopa uusi tuote voi onnistua vangitsemaan jotakin tavoiteltua ja muodostua ikään kuin sen lippulaivaksi.

Muodonmuutos ei tapahdu kvartaalissa – hiukankin isommassa organisaatiossa puhutaan useimmista vuosista.  Aina on tarjolla uusi ”ismi”, jota lähteä seuraamaan. Mutta jos edellistäkään ei ole tulkittu arjen todellisuuteen asti ja teknologian ytimeen, niin riskinä on, että vahvistetaan kyynisyyttä mitä tahansa uudistusta kohtaan.  Uusia oppeja voidaan toki hyödyntää oman tulkinnan muodostamisessa myös omaksutun viitekehyksen puitteissa – täydentää ja vahvistaa niiden avulla valittuja suuntaviivoja.

Hyvä idea on myös ottaa uudistumisen lähtökohdaksi käsite, josta ei vielä ole kyseiselle toimialalle sopivia tulkintoja (ks. esim UXUS-loppujulkaisu). Näin saa etumatkaa ja aikaa tehdä oman tulkintansa ennen kuin käsitteestä tulee kaikkien rakastama ”uusi musta” tai kriittiset puheenvuorot karistavat käsitteen uudistusvoimaa. Tai vain antaa tavoittelemalleen asialla oma nimi. Haasteena on vain keksiä sellainen, jota joku ei ole jo käyttänyt. Arvostavan johtamisen ”googletus” näytti tuottavan reilun 36 tuhatta osumaa… eli en nyt kuitenkaan ala sitä tässä määrittelemään. Kannustan silti pohtimaan, mitä se voisi tarkoittaa sinun organisaatiossasi!

Kirjoitus julkaistaan Arvonluonnin muutoksen aakkoset – arvot, arki ja arvostus -julkaisussa, joka on moniääninen kirjoituskokoelma uudistamisesta ja uudistumisesta meidän jokaisen arjessa”. Inka Lappalainen, Toni Ahonen, Maaria Nuutinen, Tiina Valjakka ja Heli Talja (Toim.). Arvonluonnin muutoksen aakkoset – arvot, arki ja arvostus. Tulossa 2016. VTT Oy, Espoo.

Kirjoittaja: Maaria Nuutinen, VTT Oy, @MaariaNuutinen, etunumi.sukunimi@vtt.fi

Psykologian tohtori Maaria Nuutinen toimii VTT:llä tutkimuspäällikkönä Liiketoimintaekosysteemit, arvoketjut ja ennakointi -tutkimusalueella. Hän pyrkii tuomaan inspiraatiota teknologian hyödyntämiseen organisaatioiden arjessa teorian ja käytännön vuoropuhelulla.

comments powered by Disqus