Sari Arho Havrén: Ulkomaisten yritysten kultakausi Kiinassa on ohi

24.8.2015

Kiinasta puskee jälleen signaaleja, joista jotkut vahvistavat aiempia ja jotkut ovat vielä ehkä heikohkoja, mutta kuitenkin sellaisia, joita kannattaa seurata kun Kiinan kanssa operoidaan.

Ulkomaiset investoinnit on Kiinassa pohjimmiltaan nähty välttämättömänä pahana. Kiina ei näe ulkomaalaisia investointeja tapana kasvattaa talouttaan, vaan mieluumminkin keinona kohentaa omien yritystensä osaamista ja samalla kasvattaa ne vienti- ja investointivalmiuteen.

Ulkomaalaisista yrityksistä on tullut yhä vähemmän tärkeitä ja voisi sanoa, että myös vähemmän haluttuja sitä mukaan, kun kiinalaisyritysten osaamistaso on noussut, ja ne ovat alkaneet voimaperäisesti investoida ulkomaille. Ne ajat kun ulkomaalaiset saivat verohelpotuksia tai muita etuuksia ovat menneet.

Tilanne on itse asiassa kääntynyt vähän päinvastaiseksi: ulkomaalaiset yritykset on asetettu samalle viivalle kiinalaisten yritysten kanssa ainakin teoriassa. Käytännössä kilpailuasetelma on usein epäreilu, sillä kiinalaisyritykset nauttivat erilaisista valtion etuuksista, joiden ulkopuolelle ulkomaalaiset yritykset jäävät.

Ei pidä myöskään sotkea tähän monien teollisuuspuistojen lupaamia halpoja toimitilavuokria tai jopa vuoden ilmaista jaksoa. Näitä etuuksia ei anneta siksi, että halutaan ulkomaalaisia yrityksiä sinänsä, vaan siksi, että tilat loistavat tyhjyyttään ja on tärkeää näyttää jollekin kolmannelle osapuolelle täyttöastetta.

Kaiken tämän lisäksi ulkomaalaiset, etenkin monikansalliset suuryritykset, ovat joutuneet erilaisten "kurinpitotoimien" kohteeksi. Kommunistinen puolue on alkanut aktiivisesti käyttää hyväkseen lainsäädäntötyötä rajoittaakseen ulkomaalaista kilpailua ja suosiakseen omia yrityksiä. Ei aivan WTO:n ideaalin mukaista.

Väitetään jopa, että antimonopolilaki, jonka ulkopuolelle on jätetty Kiinan tietyt valtio-omisteiset yhtiöt ja valitut 1500 top-yritystä, tehtiin nimenomaan siksi, etteivät ulkomaalaiset yritykset pystyisi dominoimaan avaintoimialoja. Tietotekniikkajätteihin, kuten Microsoftiin ja Qualcommiin, kohdistuneita toimia seurasi autoteollisuus, ja nyt myös silmälasi- ja kontaktilinssifirmat ja elintarvike- ja maitojauheyhtiöt ovat suurennuslasin alla. Niitä syytetään hintakartelleista. 

Yllä oleva on kuitenkin jo vanhaa uutisointia. Xi Jinpingin kampanjat kuitenkin purevat kansalaisiin. Uusina signaaleina näyttäytyy kiinalaiskuluttajien mieltymys kiinalaisiin tuotteisiin "made in China" tai "made by China". Trendin aloitti älypuhelin Xiaomi, jota on seurannut paikallinen autoteollisuus ja nyt uutisoidaan jo kuinka kiinalaiskuluttajat ovat menettämässä ruokahalunsa amerikkalaiseen pikaruokaan. Kiinalaista sen olla pitää, oli kyse sitten puhelimista tai ruuasta. Lumipallo pyörii, taustalla toimiva nationalistinen rummutus tuottaa tulosta.

Ulkomaalaisten yritysten kultainen kausi näyttää olevan ohi. Kiinalaiset brändit ovat kahmineet markkinaosuuksia laskematta juurikaan marginaalejaan, ja ne oppineet tarjoamaan oikean sekoituksen laatua, tyyliä ja hintaa.

Suomalaisyritystenkin Kiina-riskit ovat kaiken kaikkiaan kasvaneet vaikeutuneen toiminta- ja kilpailuympäristön vuoksi. Tuloksen tekeminen vaatii yhä kovempaa työtä. Samalla kiinalaisyritykset ovat merkittäviä kilpailijoita suomalaisyrityksille ja taitavia innovaatiotoimijoita. Yhtälö pitää hereillä.

Sari Arho Havrén
Kirjoittaja analysoi innovaatioiden ja liiketoiminnan tulevaisuutta Kiinassa

comments powered by Disqus