Blogi: Kaupunkibulevardien uusi tuleminen

7.1.2015

Osallistun lukukaudella 2014-2015 Aalto-yliopiston YTK:n pitkälle kurssille, eli Yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijaohjelmaan. Kyseinen kurssi on oman alansa klassikko, sitä on järjestetty jo vuodesta 1968 alkaen. Käynnissä olevalla kurssilla on 39 osallistujaa, ammattilaisia, joiden lyhytluentoja on ilo kuunnella.

Kurssin tiimoilta kirjoitan blogeja, jotka liittyvät erityisesti liikenteeseen ja kaupunkisuunnitteluun. Aloitan blogisarjan kaupunkibulevardien uudella tulemisella.

Joulukuussa pääsimme luonnostelemaan ryhmätöinä Vihdintien leveän sisääntuloväylän tilalle kaupunkibulevardia. Helsingin yleiskaavan luonnoksessa useita sisääntuloväyliä suunnitellaan muutettavan kaupunkibulevardeiksi, jolloin asumiseen vapautuisi lisää tilaa ja urbaani alue laajenisi nykyisestä.

Vaikka tehtävänannossa kehotettiin jättämään rajoitteet narikkaan ja tähtäämään vuoteen 2050, oli osa porukasta fiksaantunut nykyisiin liikennemääriin ja liikkumismuotoihin. ”Näillä liikennevirroilla tarvitaan kaksi kaistaa suuntaansa”, kuului kommentti.

Innovatiivisuuttakin oli ilmassa. Kuinka saada autoilijat jättämään autonsa bulevardin länsirajalle? Yksi idea oli hinnoitella liityntäpysäköinti niin, että olisi kannattavampaa hypätä pikaratikkaan kuin jatkaa autolla keskustaan. Tähän suuntaan toimisi myös tietulli. Porkkanaa tarjoaisi auton päivähoitola, missä pysäköinti olisi kuukausimaksulla, johon sisältyisivät myös auton huolto, pesu ja renkaanvaihtopalvelut. Tässä olisi uutta bisnestä myös Konalan autokauppakeskittymälle!

Keskustelua herättivät pyöräilijöiden erilaiset roolit ja vauhdit. Suoritus- ja nopeuskeskeiset tekevät matkaa vauhdilla. Kuormapyöräilijän tai lasten kanssa pyöräilevän vauhti saattaa jäädä kolmannekseen edellä mainitusta. Voiko näitä yhdistää bulevardilla samalle kaistalle? Vai pitäisikö viereen jäävälle puistoalueelle siirtää vauhdikkaammat menijät?

Kiinnostava ajatus oli tehdä uusille asuinrakennuksille kaksijakoinen rooli. Bulevardille päin olisi urbaani katualue palveluineen, puistoalueelle aukeaisi ulkoilumahdollisuudet ja luonto heti kotiovelta. Tässä olisi oiva vetovoimatekijä alueen asuntoja myytäessä.

Ryhmässäni hahmoteltiin myös kuinka vältettäisiin tuulitunneleiden muodostuminen alueelle. Bulevardista ei suinkaan pitäisi rakentaa suoraviivaista ja tasakorkeaa, vaan mutkittelevaa ja erikorkuista, jolloin tuulitunnelia ei synny. Tämä palvelisi myös alueen matalampia nopeusrajoituksia.

Myös valaisuun mietittiin uusia ratkaisuja. Valoa keräävät pinnat luovuttaisivat akun lailla pimeän aikaan päivällä kerättyä valoa. Turvallisuus ja viihtyisyys lisääntyisivät tällä konstilla.

Kovin harvassa ryhmässä mietittiin digitaalisuuden ja verkkokaupan merkitystä alueen suunnittelussa. Yleiskaavaluonnoksen havainnekuvissa on selvästikin ajateltu, että palveluja ja kauppoja tulee alueelle kivijalkamalliin. Toteutuuko tämä? Vai keskittyykö kauppa tulevaisuudessa entistä harvempiin keskuksiin, suurimman osan tapahtuessa verkossa?

Eero Lukin
Kirjoittaja vastaa Tekesissä älykkään elinympäristön alueen viestinnästä.

Eero Lukin
comments powered by Disqus