Virpi Herranen: Kekseliäs voittaa – kriiseissäkin

27.8.2014

Kesälomalla oli aikaa lueskella paikallislehtiä ja muutenkin seurata suomalaista mediaa ja tilannetta Ukrainan kriisin edetessä kohti kylmempiä suhteita ja kuumempia rintamatilanteita.

Erään paikallislehden tekstaripalstan ties kuinka mones kiivas purkaus Venäjää puolustavia tai objektiivista totuutta etsiviä kommentoijia kohtaan ”menkää venäjämieliset Venäjälle, sittenpähän näette”, herätti taas kerran ajattelemaan, kuinka vaikea on arvioida mitään asiaa tai tilannetta pelkän toisen käden tiedon varassa.

Täällä Venäjällä tosiaan nähdään asiat eri valossa ja eri tavalla. Katukuvassa Ukrainan kriisi ei näy millään lailla ja jos ei erehdy avaamaan virallisia tv-kanavia, voisi vaikka unohtaa koko tilanteen.

Sanktioiden kohteeksi joutuneiden ja Venäjälle tuotteitaan vievien yritysten tilanne on tietenkin vakava. Yritysten tärkein tehtävä lienee linjata jälleen kerran uudelleen Venäjä-strategiansa ja päättää, kuinka Venäjän kauppaa tehdään jatkossa näissä muuttuneissa olosuhteissa.

Pakotteet vaikuttavat paitsi tuotantoon ja varastoihin jääneisiin tuotteisiin, myös rahoituksen saantiin ja joissain tapauksissa luvanvaraisuuteen. Epävarmuutta saattaa herättää se, kuinka tulkitaan EU:n asettamia omia sanktioita, jotka kohdistuvat esimerkiksi öljyn etsintään ja öljyntuotantoon liittyviin tuotteisiin. Vai ovatko tuotteet tulkittavissa kaksikäyttöisiksi tuotteiksi, jolloin vienti onkin nyt luvanvaraista?

Venäläisten asiantuntijoiden mielestä pakotteilla ei mitenkään pystytä muuttamaan Venäjän politiikkaa. Heidän mielestään me suomalaiset olemme ymmärtäneet tämän ja olemme tehneet uudet linjaukset yhteydenpidossamme Venäjään. Konflikteja on todennäköisesti jatkossakin, koska mielikuvani mukaan Venäjällä ymmärretään huonosti, mitä eurooppalaisilla arvoilla ja politiikalla tarkoitetaan. Pakotteista kärsivät kaikki, ja niitä on jo alettu muuttaa. Politologit uskovatkin, että vuoden päästä pakotteita ei ole enää ollenkaan.

Pietarilaiset Valio-fanit ovat huolissaan tuotteiden korvattavuudesta ja vaihtavat tietoa siitä, mitä tuotteista tehdään jo täällä, mitä pitää ryhtyä hakemaan Suomesta. Useimmat kuitenkin huokaisevat perään, että riittäähän niitä lehmiä meilläkin. Suomalaiset elintarvikkeet ovat kuitenkin olleet keskiluokan etuus, eikä kenenkään peruselanto vaarannu, vaikka kaikkia tuotteita ei hetkeen saataisikaan. Venäläiset vitsailevatkin, että pian on tarjolla chileläistä norjanlohta ja valkovenäläistä brie-juustoa – kekseliäs kansa kun on aina valmis veistämään huumoria tilanteesta kuin tilanteesta. Sitä paitsi totta toinen puoli, yhtä kekseliäät veijarit ovat aina löytäneet keinon tuoda maahan tarvikkeita, joilla on kysyntä.

Tilanteen nopeaa rauhoittumista toivovat kaikki osapuolet. Todellisuus on silti se, että Venäjä on jälleen kääntänyt uuden lehden historiassaan, ja me opettelemme taas kerran tilanteen hallintaa.

Kahdenvälinen tiede- ja teknologiayhteistyö on molempien osapuolien arvostamaa. Venäjällä pidempään olleet suomalaiset yritykset käyttävät kriisien hetket toimintansa vahvistamiseen ja uusiin suunnitelmiin ollakseen taas nousun hetkellä valmiina maksimoimaan menestyksensä markkinoilla.

Helppoja voittoja ei ole luvassa eikä Venäjä lähitulevaisuudessakaan sijoitu kovin korkealle ”doing business” -listoilla, mutta riskeistä huolimatta Venäjä on edelleen ehdottomasti suurin lähimarkkina suomalaisille.

Kriiseillä on tapana mennä ohi. Venäläiset kumppanit arvostavat meitä suomalaisia juuri siksi, että haastavinakin aikoina jatkamme yhteistyötä.

Virpi Herranen
Tekes Pietari

comments powered by Disqus