Fiiliksen blogi: Vastuullinen osallistuminen

28.8.2014

Syksy on paitsi töihin paluuta, myös seminaarien ja työpajojen kulta-aikaa. ”Oliko hyvä semma” – ”Ihan ok”.  Monet meistä käyvät tämän keskustelun seminaarien jälkeen.  Jos tilaisuus oli ihan ok, kannattiko siihen edes osallistua vai oliko kyseessä sittenkin vain ajan kuluttaminen. Mitä tarjosi yhteinen työpaja kumppaneiden kanssa? Jos vastauksesi on, ei mitään uutta – työpaja taisi silloin olla sinulle turha ja tarpeeton. Miksi osallistuit? Kannattaisiko miettiä, miten inspiroidut ja inspiroit muita seminaareissa, työpajoissa ja kohtaamisissa. Kuinka usein laitat itsesi peliin ja tarjoat oman osaamisesi, näkemyksesi ja korvaamattomat kokemuksesi mukaan yhdessä tekemiseen inspiroiden ja innovoiden, et lannistaen ja lamauttaen? Kuinka usein olet saman tien luonut asiakokonaisuutta täydentävää – ja samalla olemassa olevan päälle rakentavaa – näkemystä asiasta?                                             

Juuri julkistetusta raportista tai tutkimuksen julkaisusta moni toteaa, ettei raportista saa mitään uutta irti – been there, done that. Raportin lukeminen oli siis ajan hukkaa? Tapahtuman järjestäjällä tai raportin kirjoittajalla on toki iso rooli ja vastuu tapahtuman onnistumisesta tai sisällön ajankohtaisuudesta. Vähintäänkin yhtä paljon vastuuta on osallistujilla ja lukijoilla. Vastuullisen liiketoiminnan rinnalle tulee lanseerata vastuullinen osallistuminen, niin virtuaalinen kuin ikikautinen ihmisten välinen kohtaaminen erilaisissa tilanteissa ja areenoilla. Se, että asiat ovat työläitä, aikaa vieviä tai olet ne jo kertaalleen keskustellut ja lukenut, antaa laiskuudelle huonon leiman.   

Nykyinen informaation tulva luo harhan, että kaikki on jo vähintään kertaalleen läpikäyty ja kokeiltu. Nopeat ratkaisut voit näppäillä esille googlesta, erilaisista wikeistä, blogeista ja verkostoista. Onko tässä digitaalisessa maailmassa enää mitään tutkimattomia rajaseutuja? Onko uusilla oivalluksilla mahdollisuuksia puskea tiensä digitaalisesta turhuudesta sellaiseen ihmisten välisten keskustelujen ja toiminnan ytimeen, jossa hoksottimet pelaavat ja uusi luodaan. Uusi on suhteellinen käsite. Määrästä syntyy laatua ja uutta. Startupeja tarvitaan kymmeniä tuhansia yhteen läpimurtoon; uuden teollisuuslaitteen toimivaan ratkaisuun tarvitaan satoja malleja ja piirustuksia; ajatuksia, sanoja ja keskusteluja ja niiden toistoja tarvitaan loputon määrä uuden idean kristallisoitumiseen.

Peräänkuulutettu uutuus rakentuu vanhan päälle, pohjalle ja ympärille. Kaikki toistot, keskustelut ja ideat ovat tarpeen. Uutta syntyy, kun me ihmiset keskustelemme, kuuntelemme ja kuulemme mahdollisimman avoimesti ja positiivisesti sekä suhtaudumme toisten ideoihin, ajatuksiin ja tekemisiin potentiaalia nähden. Laitamme itsemme likoon ja uskallamme ja ehdimme nähdä omaa arkeamme ja to-do listaa pidemmälle. Tuumimme ja tutustumme yhdessä – tehdään se jo seuraavassa seminaarissa vastuullisesti ja merkityksellisesti.

Mirja Kaarlela
Kirjoittaja on Tekesin strateginen ohjelmapäällikkö

Kuva: Susanna Lehto

Eero Lukin
comments powered by Disqus