Innovaatioympäristömme haasteet ja erityispiirteet 

• Elinvoimaisessa kansantaloudessa tuottamattomat rakenteet ja toiminnot syrjäytyvät tuottavampien tieltä. Suomessa menestyy lähinnä korkeaa osaamista vaativa osa liiketoiminnasta. Elinkeinojen uudistuminen.
  
• Suomella on merkittäviä aineellisia ja aineettomia menestyksen eväitä, tärkeimpinä sosiaalinen pääoma ja luonnonympäristö. Kansallisvarannot.
  
• Maailmantalouden ja innovaatiotoiminnan painopiste siirtyy yhä kauemmas Suomesta. Suomalaiset yritykset eivät vielä riittävän kattavasti hyödynnä rajat ylittävien arvoverkkojen mahdollisuuksia. Globaalit arvoverkot ja työnjako.
  
• Kasvava innovatiivisten ratkaisujen kysyntä on paras kannuste uusien ratkaisujen kehittämiselle. Suomella on hyvä mahdollisuus kehittyä houkuttelevaksi edelläkävijämarkkinoiden sijaintipaikaksi. Edelläkävijämarkkinat.
  
• Suurimmat yhteiskunnalliset uudistukset ja taloudelliset menestystarinat edellyttävät monialaista järjestelmäkehitystä. Systeemiset muutokset.
  
• Julkisen talouden kestävyysvaje haastaa hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan. Innovaatiot vauhdittavat tarvittavia julkisen sektorin uudistuksia ja kokonaistuottavuuden kasvuun perustuvaa talouskasvua. Julkisen sektorin kestävyysvaje.
  
• Innovaatiotoiminnan edelläkävijäksi nouseminen on muuttanut innovaatiopolitiikkamme lähtökohtia. Uudistuva innovaatiopolitiikka.

Elinkeinojen uudistuminen

Suomen hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää kansantuotteen kasvua.  Kasvun tärkeimmäksi tekijäksi on noussut kokonaistuottavuus, joka paranee pääosin aineettomien investointien ja niihin perustuvien innovaatioiden avulla.
 
Elinvoimaisessa kansantaloudessa tuottamattomat rakenteet ja toiminnot syrjäytyvät jatkuvasti tuottavampien tieltä. Tämä merkitsee toimintojen uudelleenjärjestelyä yrityksen sisällä, tuottamattomien toimipaikkojen poistumista markkinoilta ja kansantalouden resurssien kanavoimista uusille aloille. Jatkuva uudistumisen vaatimus koskee kaikkia aloja – myös niin sanottuja uuden teknologian aloja.

Kasvuyrittäjyys, työtehtävien jatkuva kehittäminen ja yritysten kansainvälistyminen uudistavat elinkeinoelämää. Suomessa on varsin paljon nuoria kasvuyrityksiä, mutta niiden kasvu hiipuu liian pian. Kytkeytyminen globaaleihin arvoverkkoihin ja tarkoituksenmukaiset kumppanuudet avaavat yrityksille uusia ansainnan ja kasvun mahdollisuuksia.

Suomen teolliset tukialat – metsäteollisuus, kone- ja metallituoteteollisuus sekä elektroniikkateollisuus ovat viime aikoina luoneet merkittävän osan Suomen vientituloista. Runsaat 70 % Suomen tilastoidusta viennistä koostuu edelleen teollisuustuotteista. Palveluiden rooli kuitenkin kasvaa erilaisten tavaroita ja palveluja yhdistelevien kokonaisratkaisujen yleistyessä. Teollisuutta ja palvelualoja on näin entistä vaikeampi erottaa toisistaan. Yhä suurempi osuus menestyvien tuote- ja palveluratkaisujen arvosta muodostuu aineettomista tekijöistä, kuten hyvästä suunnittelusta, liiketoimintamallista ja brändistä.

Kansallisvarannot

Suomella on kansainvälisessä kilpailussa arvokkaita aineettomia ja aineellisia kansallisvarantoja, kuten korkeasti koulutettu väestö sekä huomattavat metsä-, mineraali- ja vesivarat.

Korkeatasoisen koulutusjärjestelmänsä avulla Suomi on kyennyt hyödyntämään hyvin koko väestön osaamispotentiaalin. Korkean koulutustason rinnalla myös kokemusperäisten osaamisten merkitys kasvaa. Esimerkiksi kansainvälisestä liiketoiminnasta käytännön kokemusten kautta kertynyt osaaminen muuttuu koko ajan tärkeämmäksi. Yrittäjyydellä, yksilöiden yritteliäisyydellä ja hyvällä johtamisella on suuri merkitys osaamisten käyttöönotossa.

Suomen kansalliset erityispiirteet kannattaa hyödyntää elinkeinoelämää ja yhteiskuntaa uudistettaessa.  Esimerkiksi korkealaatuisia tietovarantojamme, kuten väestö-, potilas- ja paikkatietoja, voidaan hyödyntää uusien liiketoimintojen ja entistä parempien julkisten palvelujen perustana. Suomen pieni koko sekä järjestelmien läpinäkyvyys ja toimivuus ovat monissa kehittämishankkeissa merkittäviä kilpailuetuja.

Globaalit arvoverkot ja työnjako

Kun kotimaisista arvoketjuista siirrytään valtioiden rajat ylittäviin globaaleihin arvoverkkoihin, yritysten on kyettävä ymmärtämään arvonluonnin mahdollisuuksia ja logiikkaa kokonaisvaltaisesti. Maailmantalouden ja innovaatiotoiminnan painopisteen siirtyessä kauemmas Suomesta yhä useamman yrityksen on pystyttävä toimimaan kaukaisillakin kohdemarkkinoilla. Suomalaisyritysten on pystyttävä verkottumaan ja luomaan uusia liiketoimintakonsepteja, jotka perustuvat kaukana olevien asiakkaiden syvälliseen ymmärtämiseen. Tällä hetkellä puolet viennistämme on alle kolmenkymmenen yrityksen varassa.

Globaali kilpailu ulottuu tehtävätasolle asti. Alueiden ja yritysten erikoistuessa eri puolilta maailmaa löytyvien erityisosaamisten ja -markkinoiden saavuttamisesta tulee yhä tärkeämpää. Samalla ketteryys globaaleissa arvoverkoissa muodostuu entistä tärkeämmäksi: yritysten on kyettävä varautumaan yllättäviin ja nopeisiin muutoksiin. Asiakastarpeiden muuttuessa yrityksen koko toiminta- ja kilpailukenttä voivat muuttua.

Edelläkävijämarkkinat

Kasvava innovatiivisten ratkaisujen kysyntä on paras kannuste uusien ratkaisujen kehittämiselle. Edelläkävijämarkkinoilla vaativat ja kokeilunhaluiset asiakkaat pääsevät aikaisessa vaiheessa kokeilemaan kehitettäviä ratkaisuja ja vaikuttavat omilla päätöksillään ja palautteellaan kehityksen etenemiseen. Tällaisilla markkinoilla menestyminen avaa innovatiivisten ratkaisujen toimittajille usein mahdollisuuden laajempaan kansainväliseen menestykseen.  Edelläkävijämarkkinoita on vaikea julkisin toimin synnyttää, mutta niiden kehittymistä voi tukea oikeilla politiikkatoimilla. Suomi on osoittautunut varsin otolliseksi paikaksi edelläkävijämarkkinoiden syntymiselle, ja tätä innovaatioille myönteistä ilmapiiriä kannattaa systemaattisesti hyödyntää. Monialainen ja laajapohjainen yhteistyö elinkeinoelämän, tutkimuslaitosten ja julkisen sektorin välillä tukee uusien edelläkävijämarkkinoiden syntymistä. 

Edelläkävijämarkkinoilla loppukäyttäjien todelliset tarpeet ohjailevat innovaatioprosesseja. Innovaatiotoiminnan on oltava asiakaslähtöistä ja nopeaa, joten kehittämisessä painottuvat nopeat kokeilut ja joustavat toimintamuodot. Living lab -tyyppiset toimintamallit sopivat edelläkävijämarkkinoille usein erittäin hyvin. Loppukäyttäjien ja innovatiivisten ratkaisujen kehittäjien lisäksi edelläkävijämarkkinoiden kehittymiseen vaikuttavat usein säädöksiä ja standardeja määrittelevät toimijat. Sosiaalinen media tarjoaa uusia työkaluja hyvinkin erityyppisten osapuolten vuorovaikutukseen ja verkostoissa tapahtuvaan kehittämiseen.

Systeemiset muutokset

Suurimmat yhteiskunnalliset uudistukset ja taloudelliset menestystarinat edellyttävät monialaista järjestelmäkehitystä. Laajavaikutteisissa järjestelmämuutoksissa toimintakokonaisuuksia on hahmotettava uudella tavalla: perinteisten toimialojen ja sektorien välisiä rajat on pystyttävä ylittämään. Laajenevissa yhteistyöverkostoissa tarvitaan myös uudenlaisia toimintatapoja.

Systeemisten muutosten läpivienti edellyttää koko järjestelmän yhteistä tahtotilaa muutokselle. Sujuva PPPP (Public-private-people partnership) -yhteistyö sekä toimijoiden keskinäinen luottamus lisäävät mahdollisuuksia systeemisten muutosten onnistuneeseen läpivientiin. Suomella on toimintakulttuurinsa, kokonsa ja teknisen edistyksellisyytensä puolesta mahdollisuus toimia järjestelmätasoisten kokeilujen ja uudistusten edelläkävijänä. Systeemisten uudistusten ohjauksen ja kokonaiskoordinaation järjestämisessä on kuitenkin vielä myös kehittämistarpeita.

Julkisen sektorin kestävyysvaje

Julkisen talouden kestävyysvaje haastaa hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan. Tarvitaan julkisen sektorin tuottavuuden, työorganisaatioiden ja työtehtävien kehittymistä sekä talouskasvua, joka on ikärakenteemme vuoksi pääosin kokonaistuottavuuden kasvun varassa. Julkisen sektorin on myös kyettävä varautumaan nopeisiin ja epäsäännöllisiin suhdannevaihteluihin.

Julkisen sektorin kyky selvitä uusista haasteistaan edellyttää järjestelmätasoisia uudistuksia sekä uusia, innovatiivisia toimintatapoja. Järjestelmätason muutosten aikaansaanti edellyttää hallinnonalojen rajat ylittävää toimintakokonaisuuksien hahmottamista ja yhteistyötä. Innovatiivisia ratkaisuja kannattaa hyödyntää vakio-osana kaikkien hallinnonalojen normaalia toimintaa. Julkisten hankintojen ja uusien yhteistyömallien (esimerkiksi PPPP-malli) kehittäminen muuttuu entistä tärkeämmäksi. Myös työorganisaatioiden ja johtamisen kehittäminen tukee julkisten palvelujen laadun ja tuottavuuden parantamista. 

Uudistuva innovaatiopolitiikka

Suomessa on vahva tiede- ja teknologialähtöisen t&k-toiminnan perinne. Menestyvä liiketoiminta perustuu kuitenkin yhä useammin uusien asiakas- ja loppukäyttäjäryhmien ja -tarpeiden tunnistamiseen ja nopeaan ratkaisujen kehittämiseen. Suomalaisille vähemmän tuttujen innovaatiotoiminnan muotojen, kuten kokeilevan kehittämisen, merkitys lisääntyy.

Innovaatiotoiminnan edelläkävijäksi nouseminen on muuttanut innovaatiopolitiikkamme lähtökohtia. Esimerkiksi tutkimus- ja innovaationeuvoston laaja-alaisempi rooli, korkeakoulu-uudistus, perinteisiä klustereita uudistavat strategisen huippuosaamisen keskittymät sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan toimijoiden yhteistyö yrityspalvelujärjestelmän kehittämiseksi uudistavat toimintaympäristöämme merkittävästi. Yliopistojen merkittävä uudistuminen lisää niiden vuorovaikutusta yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kanssa. Ammattikorkeakouluverkostolla on tärkeä rooli erityisesti osaamisen ja tutkimustulosten siirrossa tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välillä.

Panostuksemme perustutkimukseen ovat bruttokansantuotteeseen suhteutettuna maailman suurimpien joukossa. Julkinen rahoitus yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan on puolestaan OECD-maiden keskiarvoa alempi. Eri innovaatiotoimijoiden roolien selkeyttäminen sekä toimijoiden välisen yhteistyön tiivistäminen on tärkeää uudistuvassa innovaatioympäristössä.