Euroopan unionin tutkimus- ja kehittämisyhteistyö

EU:n ohjelmat rahoitetaan suoraan unionin budjetista, jonka tulot kerätään jäsenmailta mm. ulkotullien, sokeriveron, maatalousmaksujen ja arvonlisäveronpohjaan sekä BKT-suhteeseen perustuvien jäsenmaksujen muodossa. Euroopan komission virkamiehet suunnittelevat ja hallinnoivat ohjelmia Brysselissä ja Luxemburgissa. Jäsenmaiden ministerit päättävät ohjelmien koosta, sisällöstä ja toteutustavoista ja hyväksyvät yhdessä Europarlamentin kanssa niiden vuosittaisen budjetin. Ohjelmien lopullinen hyväksyminen tapahtuu tutkimusministerien neuvoston kokouksessa t&k-ohjelmien osalta ja opetusministerien kokouksessa koulutusohjelmien osalta.

Euroopan unionin t&k-ohjelmat on tarkoitettu kohottamaan Euroopan teollisuuden käyttämän teknologian tasoa ja kilpailukykyä. Koulutus-ohjelmilla tuetaan hyvin koulutetun ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta Euroopan elinkeinoelämän tarpeisiin. Lisäksi elämisen laadun parantaminen kuuluu monin eri tavoin ohjelmien tavoitteisiin. Hankkeet ovat kansainvälisiä, ja niissä on osallistujia eri Euroopan maista.

EU:n tutkimus- ja kehittämistoiminnan historiaa

Vaikka ohjelmat nykymuodossaan ovatkin suhteellisen uusi toimintamuoto, EU-tutkimuksella on jo pitkä historia. Ensimmäisenä käynnistyi ydinvoimatutkimus 1956 tehdyn EURATOM-peruskirjan pohjalta. Pienimuotoista tutkimustoimintaa on ollut jo pitkään myös Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä ja se jatkuu edelleen. 1970-luvulla alkoi muuhun kuin ydinvoimaan perustuva energiatutkimus ja 1980-luvulla tutkimuksen toiminta-aluetta laajennettiin määrätietoisesti.

EU:n tutkimustoiminnan tavoitteet tiivistyivät tehokkaasti yhteisön ensimmäisen t&k-puiteohjelman (1984-87) strategiassa. Sen tavoitteena oli kattaa tasaisesti energian, ympäristön, teollisuuden, maatalouden raaka-aineet ja muut tutkimusaiheet, joiden katsottiin olevan tärkeitä koko yhteisölle. EU keskittyi tehokkaasti edistämään informaatioyhteiskuntaa toisessa t&k-puiteohjelmassaan (1987-1991).

Kolmannesta puiteohjelmasta tehtiin päätös jo vuonna 1990, mutta sen toteutus viivästyi runsaalla vuodella siten, että ohjelman ensimmäiset hankkeet käynnistyivät vuoden 1992 alussa ja viimeiset vuoden 1994 aikana. Useat näistä hankkeista jatkuivat vuosiin 1995 ja 1996 saakka. Kuten edellisetkään puiteohjelmat, III puiteohjelmakaan ei ollut pelkkä tutkimusohjelma, vaan se oli viiden vuoden strategia määritellen tavoitteet, painopistealueet ja ohjelmien rahoituksen tason. Erilliset tutkimusohjelmat muodostavat puiteohjelman tarkemman sisällön ja toteuttavat sen.

Neljäs puiteohjelma (1994 -1998) jatkoi aiempien puiteohjelmien käytäntöä, jonka mukaan ohjelmat menevät ajallisesti osittain päällekkäin ja näin takaavat tarvittavan jatkuvuuden ja joustavuuden. Neljäs tutkimuspuiteohjelma käynnistyi tarjouspyyntöineen vuoden 1995 alussa ja ensimmäiset sen sisältämät hankkeet alkusyksystä 1995.

EU:n tutkimustoiminnan menot olivat olleet jo muutamia vuosia 4 - 5 % EU:n budjetista. Kaikkiaan vuosina 1995 -1998 käytettiin noin 13 215 miljoonaa euroa EU:n t&k-toimintaan.

Tutkimustoiminta 2000-luvulle tultaessa

EU:n t&k-toiminta ja sen puiteohjelmat ovat muodostuneet yhä tärkeämmäksi osaksi eurooppalaista tieteellistä yhteistyötä. EU:n tutkimusrahoitus on ollut noin 10 % jäsenmaiden julkisesta siviilitutkimuksesta eli lähes kaksi kertaa enemmän kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten.

Viides puiteohjelma oli käynnissä vuodet 1998-2002. Puiteohjelman budjetti kasvoi edellisestä ja oli kaikkiaan 14 960 miljoonaa euroa. Ensimmäiset tarjouskierrokset avautuivat maaliskuussa vuonna 1999.

Euroopan yhteisön osuus jakautui seitsemään erityisohjelmaan

I toimintakokonaisuus eli varsinaiset tutkimusohjelmat:

• Elämänlaatu ja luonnonvarojen hallinta
• Käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta
• Kilpailukykyinen ja kestävä kasvu
• Energia, ympäristö ja kestävä kehitys

II toimintakokonaisuus: Eurooppalaisen tutkimuksen kansainvälinen rooli

III toimintakokonaisuus: Innovaatio ja pk-yritysten osallistuminen

IV toimintakokonaisuus: Inhimilliset voimavarat ja sosioekonominen tietopohja.

I toimintakokonaisuuden ohjelmia kutsuttiin temaattisiksi, sillä varsinaiset tutkimusohjelmat määriteltiin sisältöön perustuvien aihepiirien ja tutkimustavoitteiden mukaan. II, III ja IV toimintakokonaisuus olivat puolestaan horisontaalisia eli niiden sisältö määräytyi enemmän toimintamuodon kuin tutkimuksen aihepiirin mukaan. Niillä tuettiin kaikkia tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen alueita.

Kuudes puiteohjelma oli käynnissä 2002-2006, ja oli vahvasti ERAa tukeva toiminto. 6. puiteohjelman budjetti oli 17 883 miljoonaa euroa (sekä Euratomille 1 230 miljoonaa). Ohjelma keskittyi seitsemään painopisteeseen.

Nyt käynnissä on seitsemäs puiteohjelma, joka alkoi vuonna 2007. Aiemmista puiteohjelmista poiketen sen kesto on seitsemän vuotta ja budjetti tähän mennessä huomattavin eli reilu 50 miljardia. Ohjelma jakaantuu neljään ohjelmaosioon, jotka voidaan kiteyttää sanoiksi yhteistyö, ideat, ihmiset ja valmiudet.

Jäsenvaltioiden asema EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmissa

Puiteohjelmapäätöksen tekevät Europarlamentti ja ministerineuvosto yhdessä. Tämän jälkeen jäsenmaat päättävät ministerineuvostossa lopullisesti erillisten t&k-ohjelmien sisällöstä ja toteutuksesta, mutta Euroopan komissiolla on käytännön toteutusvastuu. Jäsenmaiden rooli ei kuitenkaan jää yksinomaan päätöstasolle, vaan ohjelmien toteutusta valvoo kussakin ohjelmassa hallintokomitea, joka koostuu jäsenmaiden edustajista.

Komiteat kokoontuvat säännöllisesti useita kertoja vuodessa käsittelemään ohjelmien tärkeitä toimenpiteitä, kuten budjetin käyttöä, työsuunnitelmien ja tarjouspyyntöjen julkaisua ja hyväksyttyjen hankkeiden valintaa. Komissio ei pääsääntöisesti voi toteuttaa suunniteltuja toimia ennen kuin se on saanut myönteisen mielipiteen hallintokomitealta. Mikäli komitea ei hyväksy komission toimenpide-esitystä, asia menee ministerineuvoston päätettäväksi. Näin jäsenvaltiot voivat vaikuttaa aktiivisesti ohjelmiin myös niiden ollessa käynnissä. Hallintokomitean voimakas vaikutusvalta takaa komission ottavan jäsenmaiden mielipiteet riittävästi huomioon.

Suomi ja EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmat

Suomessa EU:n ohjelmat hallinnoidaan hajautetusti. Pääperiaate on se, että samat viranomaiset, jotka hoitavat kotimaistakin tutkimus- ja kehitystoimintaa, vastaavat eri ohjelmien hallinnosta Suomessa.

Näin ollen Tekes vastaa yleensä teknologisten ja teollisten ohjelmien ja Suomen Akatemia tutkimuksellisten ohjelmien hallinnosta.

EU-t&k-valmistelujaosto vastaa eri ohjelmien koordinaatiosta, niiden yhteisistä asioista ja toimii neuvoa-antavana elimenä Suomen EU-päätöksenteossa. Jaostossa ovat edustettuna kaikki ne hallinnonalat, joita EU-tutkimustoiminta koskee. EU:n tutkimus-ja innovaatio-ohjelmat EUTI toimii yleisenä tiedotus- ja neuvontaorganisaationa kaikille ohjelmille.

Suomen osuus EU:n tutkimustoiminnan menoista sisältyy Suomen jäsenmaksuun EU:lle.
 
 
 

01.12.2009  eupalaute@tekes.fi